Peruskoulu loppui. Itkuisissa merkeissä. Juhlassa en itkenyt yhtään, mutta juhlan jälkeen.. Itkin kuin lapsi jolta oltiin viety tikkari kädestä. Ja se tikkari oli kaverini. Heitä tulee ikävä vaikka tapaammekin varmaan kesän aikana, ja ainakin tupaantulijaisissa kun muutan uuteen asuntoon. Olen niin huono ystävystymään muiden kanssa. Jos joku tuleva luokkatoveri lukee tätä: Alkakaa te juttelemaan minulle, minä en uskalla aloittaa keskustelua ennenkö oikeasti tunnen sinut! Vaikka kyllähän sitä pitäisi osata jo avata suunsa!
Kesäloma alkoi rauhallisissa merkeissä. 4H-kerholaisten kanssa perustettu kesäkahvila on avattu. Kerholaiset ja minä olemme nauttineet sen pitämisestä :)
Pääsin ammattikouluun leipuri-kondiittori alalle Jyväskylään. Sen vasta nyt tajuaa, että pitää muuttaa kotoa. Tätä bloggausta tehdessä vierii pari kyyneltä pitkin poskea. On niin surullista lähteä paikasta jossa on asunut 16 vuotta. Äitikin siitä tänään muistutti: "kohta sinäkin lähdet kotoa" ja halaa. Ikävähän äitiä ja isää tulee vaikka on sellaisiakin päiviä ollut, jolloin olisi tehnyt mieli lähteä pois. Mennä jonnekkin kauas. Nyt en haluaisi.
Mutta ei nyt näin surullisia asioita pohdita! Ja kuinkahan monta postausta olen jo tästä muuttoasiasta kirjoittanut? :)
Anteeksi näin kuvattomasta postauksesta. En ole kerennyt kuvailemaan tai lataamaan kuvia koneelle. Minulla ei ole kyllä muuta kerrottavaa :) Kiitos kaikista kommenteista mitä olette minulle laittaneet! Ne piristävät kummasti. Tuntuu että edes joku lukee minun epämääräisiä tarinoitani :D Jos on kysyttävää niin kysykää :) Voisin kysymyspostauksenkin tehdä jos tulee tarpeeksi kysymyksiä :) Tähän loppuun biisi johon olen ihan rakastunut! Tai no. Ed Sheeran tekee aina parhaat biisit ♥ Mutta nyt heippa! ♥
Moi Elli!
VastaaPoistaTaas oli kiva lukea sun ajatuksia! Kotoa pois muuttaminen on yhtä aikaa hauskaa ja haikeaa! Elämässä tulee tilanteita, joissa pitää luopua jostain, mutta sitten tulee uusia kivoja juttuja lisää. Ja eihän koti, äiti ja isä mihinkään katoa: sinne saa mennä aina, kun siltä tuntuu. Ja tädinkin luo saa aina tulla... Kohta ootte lähellä!
Mä muutan muistan edelleen tosi hyvin, kun muutin pois kotoa. Koska mä muutin lapsista viimeisenä, mulla oli asiasta tosi huono omatunto. Äiti ja isä eivät olleet koskaan asuneet kahdestaan ennen mun muuttamista, joten mä pelkäsin, ettei ne pärjää keskenään. Ja taisihan ne mummon voivottelut aika lailla lisätäkin sitä tunnetta. Mutta toisin kävi! Siitä alkoi toisenlainen elämä :)
VastaaPoista